Treenisuunnitelma on suunnitelma siitä, miten koulutuksessa edetään vaihe kerrallaan kohti tavoitetta. Treenisuunnitelma on siis ikään kuin kartta, joka ohjaa sinua eteenpäin koiran koulutuksessa.
Treenisuunnitelman avulla varmistat, että harjoittelu etenee koiralle selkeällä tavalla.
Suunnitelma auttaa välttämään välivaiheiden yli harppomisen ja sekavien kriteerien synnyttämät haasteet teknisessä suorituksessa ja koiran viretilassa. Suunnitelma varmistaa myös, että tiedät mitä milloinkin kannattaa harjoitella.
Treenien suunnittelu voi kuitenkin tuntua hankalalta, aikaa vievältä ja monimutkaiselta. Ehkä et oikein edes tiedä mistä aloittaa?
Tässä blogitekstissä avaan harjoittelun suunnittelua neljän eri vaiheen kautta. Näiden vaiheiden avulla pääset treenien suunnittelussa alkuun!
1. Mieti tavoite
Hyvän suunnitelman pohjana toimii selkeä ja konkreettinen tavoite. Tavoite kannattaa olla itsellesi selkeä vähintäänkin päässä, mutta mielellään myös paperille kirjoitettuna.
Tavoitteen osalta pohdi mitä koiran tulisi osata tehdä, miten ja minkälaisissa tilanteissa.
Tavoitetta miettiessäsi, kirjoita mahdollisimman konkreettisesti miltä valmis liike tai liikekokonaisuus näyttää. Liian epäselvä tavoite voi olla hankala purkaa harjoiteltaviin osiin ja suunnitelma voi tyssätä siihen. Liian epämääräinen tavoite voi myös tuntua vaikeasti saavutettavalta.
Esimerkkejä tavoitteista eri liikkeissä:
Liikkeestä maahanmeno Koira menee seuruusta maahan makaamaan ohjaajan suullisesta vihjeestä ”maahan”. Koira laskeutuu maahan hissinä etu-ja takajalat paikallaan selkä suorana ja makaa jalat suorassa (ei lonkallaan). Koira tunnistaa vihjesanan myös ohjaajan liikkuessa tai katsoessa muualle kuin koiraan. Koiran mennessä maahan ohjaaja jatkaa matkaa eteenpäin pysähtymättä. Ohjaajan käsien asennolla ei ole merkitystä liikkeen tekemisen kannalta. Koira nousee maasta vasta vapautusvihjeellä tai seuraavan tehtävän vihjeellä. Koira osaa odottaa maassa 1 minuutin samassa asennossa. Ohjaaja voi liikkua koirasta ohi 15 metrin päähän jätettyään koiran maahan. Koira pysyy maassa myös ohjaajan palatessa koiran viereen. |
Merkille lähetys Ohjaajan pysähtyessä koira istuu ohjaajan sivulle perusasentoon. Ohjaajan vihjeellä ”missä”, koira etsii katseellaan merkkikartion. Etsiessään kartiota katseellaan koira pysyy paikallaan istumassa. Koira osaa etsiä merkkikartion katseellaan suoraan edestä, ohjaajan vasemmalta sivulta ja oikealta sivulta 5 metrin päästä. Vihjeellä ”merkki”, koira lähtee laukkaamaan kohti kartiota ja kiertää sen taakse suorinta reittiä. Kartio voi olla missä suunnassa tahansa suunnassa. ”Seiso” -vihjeellä koira pysähtyy kartion taakse seisomaan katse ohjaajan suuntaan. Koira pysyy seisomassa ohjaajan seisoessa paikallaan ja ohjaajan kävellessä koiran ohi. Koira osaa etsiä merkin ja hakeutua merkille myös vaikka maassa on muita tarvikkeita, kuten kylttejä, kartioita tai esteitä. Ympärillä voi olla häiriönä myös paikallaan seisovia ihmisiä. |
Tavoitteen avaaminen auki voi paljastaa koulutusprosessista sellaisia asioita, joita et olisi osannut huomioida etukäteen suunnitelmaa laatiessa. Tavoitteen kirjoittaminen auki auttaa sinua myös määrittelemään, missä vaiheessa tavoite on saavutettu ja mitä kaikkea pitää vielä harjoitella.
2. Pilko tavoite osiin
Kun tavoite on selkeä, mieti seuraavaksi mitä kaikkea koiran tulee osata, jotta tavoite onnistuu.
Varsinkin isommissa kokonaisuuksissa (esimerkiksi jonkun lajin kilpailusuoritus), listaa kaikki mitä koiran tulee osata, jotta tavoitteen toteutuminen on mahdollista. Pilko myös osattavat taidot pienempiin osiin.
”Be a splitter, not a lumper.” on Bob Baileyn, eläinten käyttäytymisen asiantuntijan, tunnettu lausahdus. Suomennettuna lausahdus ei kuulosta ihan niin hienolta, mutta se voisi mennä jotakuinkin näin ”Pilko, älä niputa.”.
Pilkkomisella tarkoitetaan tehtävän jakamista pienempiin osiin, joita harjoitellaan ja vahvistetaan erikseen ennen niiden yhteen liittämistä isommaksi kokonaisuudeksi. Tällä tavoin päästään vahvistamaan ja kouluttamaan koiralle jokainen liikkeen vaatima osa varmaksi ja yhtä vahvaksi, jolloin kokonaisuudesta tulee ehjä ja toimiva.
Esimerkiksi liikkeestä maahan menoa harjoitellessa, harjoitellaan ensin erikseen toivotulla tekniikalla maahan menemistä, ennen kuin maahan meno yhdistetään seuraamiseen.
Niputtamisella puolestaan tarkoitetaan sitä, että yritetään kouluttaa monta liikkeen osaa kerralla ja harpotaan pienempien välivaiheiden yli.
Jos yritetään kouluttaa seuraamisesta maahan menoa ennen, kuin koira osaa mennä maahan ohjaajan ollessa paikallaan, on liian monta harjoiteltavaa osaa niputettu yhteen. Koiran onnistumisen todennäköisyydet eivät ole kovin hyvät ja harjoittelu on koiran näkökulmasta todennäköisesti sekavaa ja vaikeaa.
Niputtamista tapahtuu herkästi silloin, kun harjoittelu ei ole suunniteltua.
Niputtamisen seurauksena koulutettava taito jää yleensä heikommaksi ja ”hajoaa” ennemmin tai myöhemmin. Koira saattaa alkaa jättää jonkin liikkeen osan tekemättä tai sen tekeminen ei vastaa ohjaajan kriteeriä. Niputtamisesta seuraa usein myös ongelmia koiran tunne- ja viretilan tasolla, sillä jos yksi tai useampi osa kokonaisuudesta on koiralle epäselvä, näkyy tämä epäselvyys yleensä koko suorituksessa. Niputtamisen seurauksena tekemiseen tulee herkästi ääntelyä, haukkumista, suoritusvarmuuden vaihtelua, haistelua, hitautta tai muuta ei-toivottua oheistoimintaa.
Tehtävien pilkkominen ja riittävän pienissä osissa eteneminen on huomattavasti tehokkaampi ja usein loppupeleissä myös nopeampi tapa kouluttaa.
Koulutuksen pilkkominen riittävän pieniin palasiin voi kuitenkin olla yllättävän haastavaa. Usein yksinkertaiseenkin tehtävään sisältyy lukuisia eri osia, joista tehtävä koostuu.
Mitä pienempiin osiin onnistut tehtävän pilkkomaan, sitä helpompaa sen kouluttaminen koiralle on.
Esimerkkejä harjoiteltavan taidon pilkkomisesta osiin:
Liikkeestä maahanmeno
|
Merkille lähetys
|
Kun opit pilkkomaan liikesuorituksen palasiksi, on yleensä helpompaa hahmottaa miksi koira ei onnistu tehtävässä, mikäli haasteita tulee vastaan matkan varrella.
Purkamalla liikkeen osiin, löytyy yleensä jokin osa, jota pitää vahvistaa erikseen ennen kuin sen voi liittää osaksi kokonaisuutta.
Esimerkiksi liikkeestä maahan menon heikko lenkki voi olla se, että koira ei osaa odottaa paikallaan, kun ohjaaja palaa viereen. Tällöin voi olla tarpeen purkaa liike osiin ja vahvistaa erikseen paikallaan pysymistä ohjaajan liikkuessa lähellä ja siirtyessä viereen ja vasta tämän onnistuessa tehdä liikettä kokonaisena.
Harjoittelemalla ja vahvistamalla liikkeitä pala kerrallaan ennen kokonaisen liikkeen tekemistä, rakentuu kokonaisuudesta huomattavasti vahvempi!
3. Suunnittele koulutuksen eteneminen
Koulutuksen etenemisvaiheiden suunnittelu on tärkeää, jotta pystyt nostamaan kriteeriä, eli vaatimustasoa, hallitusti ja eteneminen on sujuvaa.
Jos etenemistä ei suunnittele, on vaarana, että jonkin osa-alueen harjoittelu unohtuu tai kriteereissä tulee harpottua liian nopeasti.
Kun tavoitteenasi on useampia liikkeitä tai liikekokonaisuuksia, suunnittele myös missä järjestyksessä koulutat eri osat.
Joskus useampaa pientä osaa voidaan kouluttaa samaan aikaan; esimerkiksi merkille lähetyksen osalta voisit harjoitella omina tehtävinä merkille hakeutumista ja seisten paikallaoloa. Suunnittele myös miten ja missä vaiheessa eri osat yhdistetään toisiinsa.
Liikkeen teknisen suorituksen lisäksi suurin osa koiraharrastuksissa tarvittavista taidoista vaatii myös keston, etäisyyden, vihjeiden, häiriöiden ja yleistämisen kouluttamista. Myös nämä kannattaa sisällyttää suunnitelmaan ja pilkkoa sopivan pieniksi vaiheiksi.
Hyvän treenisuunnitelman laatiminen vaatii koiran oppimisen ymmärtämistä ja toisaalta myös koirayksilön tuntemista.
Mikä on todennäköinen asia mitä koira tekee? Mitä koira osaa ennestään? Miten se suhtautuu erilaisiin asioihin? Mikä on se osa-alue mihin koiran kanssa tarvitsee käyttää eniten aikaa?
Muista suunnitelmaa tehdessä, että koulutuksen tulisi edetä riittävän pienissä vaiheissa, jotta koiran on mahdollisimman helppo onnistua. Liian suuret harppaukset vaatimustasossa saavat aikaan sen, että koira ei kykene onnistumaan ja koulutus ei etene.
Mikäli epäonnistumisia tulee useammin kuin onnistumisia, tulee suunnitelmaa muokata.
Koulutussuunnitelma kosketusalustalle hakeutumiseen
1. Koira katsoo alustaa kohti (ohjaaja on alustan vieressä). |
2. Koira liikkuu kohti alustaa. |
3. Koira haistelee alustaa. |
4. Koira astuu yhdellä tassulla alustalle. |
5. Koira astuu molemmilla tassuilla alustalle. |
6. Koira pysähtyy alustalle sekunniksi. |
7. Koira pysähtyy alustalle 2 sekunniksi. |
8. Koira pysähtyy alustalle 3 sekunniksi. |
9. Koira pysähtyy alustalle 4 sekunniksi. |
10. Koira pysähtyy alustalle 5 sekunniksi. |
11. Koira hakeutuu alustalle, kun ohjaaja on puolen metrin päässä alustasta. |
12. Koira hakeutuu alustalle, kun ohjaaja on metrin päässä alustasta. |
13. Koira hakeutuu alustalle, kun ohjaaja on 1,5 metrin päässä alustasta. |
14. Koira hakeutuu alustalle, kun ohjaaja on kahden metrin päässä alustasta. |
Hyvä nyrkkisääntö kriteereissä etenemiseen on, että seuraavaan kriteeriin voidaan siirtyä, kun onnistumisia on 80 % toistoista.
Mikäli onnistumisia tulee vain hyvin vähän tai ei lainkaan, laske kriteeriä tai muuta suunnitelmaa.
Eli suunnitelmaa saa ja pitääkin muuttaa ja helpottaa mikäli näyttää siltä, että koira ei ymmärrä mitä siltä vaaditaan. Joskus voi tietysti käydä myös niin, että koira etenee vaiheissa suunniteltua nopeammin. Tällöin voidaan suunnitelman vaiheita myös jättää väliin.
4. Pidä kirjaa etenemisestä
Koulutussuunnitelman lisäksi kannattaa myös pitää kirjaa tehdyistä harjoituksista!
Treenikirjanpito voi olla hyvin yksityiskohtaista tai suurpiirteistä, riippuen omista tarpeistasi tai mieltymyksistäsi.
Jos itse haluan panostaa jonkin asian harjoitteluun tai jos asia ei tunnu etenevän, saatan tehdä hyvin tarkkaa ja yksityiskohtaista kirjanpitoa.
Toisissa asioissa saatan kirjata vain tärkeimmät huomiot. Välillä kirjaan ihan vaan merkinnän siitä, että tätä asiaa harjoiteltiin. Tällöin on toki huomioitava, että tästä tiedosta ei ole jatkosuunnittelun kannalta kovinkaan paljon hyötyä, vaan näen jälkeenpäin ainoastaan, että liikettä on tehty.
Jos taidon harjoittelu on kuitenkin tärkeää, kannattaa siihen liittyen tehdä tarkemmat muistiinpanot.
Treenikirjanpitoon kirjattavia asioita voivat olla esimerkiksi:
- ajankohta ja paikka
- harjoiteltava taito tai taidot
- kriteeri(t)
- tehdyt toistot
- onnistumiset
- mikä oli haastavaa
- huomioita treeniolosuhteista (ympäristö, häiriöt, mitä tapahtui juuri ennen treenejä ym.)
Esimerkki treenipäiväkirjasta:
Päivä | Paikka | Aihe | Kriteerit/suunnitelma | Huomiot |
30.3.2025 | Halli | Merkki, etäisyyden lisääminen |
Etäisyys: 1m - 1,5 m - 1m - 2m - 1,5m Palkka merkin taakse heitettynä heti kun pysähtyy. |
Toisella toistolla pysähtyy merkin eteen. Muut toistot onnistuu. Palkatessa ottaa askeleen kohti ohjaajaa. Jatkossa palkka koiran luokse vietynä. |
Treenipäiväkirjan avulla vältetään paikallaan junnaamista ja toisaalta liian nopeaa eteenpäin harppomista. Päiväkirjasta löydät konkreettisesti tietoa siitä mitä on harjoiteltu, mikä onnistuu ja mikä on vaikeaa.
Ongelmatilanteissa treenipäiväkirjan ja suunnitelma ääreen on hyvä palata ja käydä läpi tehtyjä treeniä. Löytyykö kirjanpidosta jokin osa-alue, jota ei olla harjoiteltu riittävästi? Ehkä suunnitelmassa on jäänyt jotain huomioimatta ja sitä täytyy tarkentaa?
Voiko ilman suunnitelmaa treenata?
Tässä kohtaa saatat pohtia, pitääkö ihan joka ikisen taidon kouluttamisesta tehdä kirjallinen suunnitelma vaiheineen? Tai pitääkö ihan kaikki treenit suunnitella?
Ei välttämättä.
On myös täysin ok välillä treenata ihan ilman sen suurempaa suunnitelmaa tai tavoitetta.
Kun on suunnitelmallisesti kouluttanut samaa tai vastaavanlaista taitoa eri koirille useamman kerran, voi "mutu tuntuma" kouluttamiseen olla jo melko hyvä, eikä kaikkia vaiheita tarvitse kirjoittaa auki. Suunnittelua tapahtuu yleensä myös päässä, eli kirjallinen suunnitelma ei ole aina välttämätön.
Jos koulutettava tehtävä on kuitenkin vieraampi tai koet vaikeaksi hahmottaa mitä liikkeeseen sisältyy, voi vaiheiden auki kirjoittaminen antaa sinulle tärkeää tietoa siitä, mitä koulutuksessa on syytä ottaa huomioon.
Koulutussuunnitelmista on kuitenkin hyvä muistaa, että mikään ei ole koskaan kiveen hakattua.
Taitava ohjaaja tarkkailee koulutuksen aikana jatkuvasti suunnitelman sopivuutta koiralle ja muokkaa harjoittelua tarpeen mukaan. Joskus koulutuksessa tulee vastaan jotain sellaista, mitä emme ole osanneet suunnitteluvaiheessa huomioida. Tällöin kannattaa muokata suunnitelmaa tai lisätä mukaan uusia välikriteerejä.
Vaikka treenejä voi suunnitella monella tavalla, tarkemmin tai suurpiirteisemmin, on treenien suunnittelusta hyötyä ihan jokaiselle koiraa kouluttavalle.
Sen lisäksi, että koulutustavoitteiden saavuttaminen on helpompaa, on suunnittelusta hyötyä myös koiran näkökulmasta. Kun harjoittelu on selkeää ja riittävän pieniin osiin pilkottua, on harjoittelu koirallekin huomattavasti palkitsevampaa, rennompaa ja stressittömämpää.